Hyppää sisältöön

Mitä tapahtui?

TSV
Julkaisuajankohta 31.12.2014 11.03
Kolumni

Tietosuojaan liittyvä kaikenlainen aktivisuus on ilahduttavasti lisääntynyt. Ehkä se johtuu osin tulevasta uudesta EU regulaatiosta, johon paras tapa valmistautua on laittaa systeemit nyt voimassa olevan lain mukaiseen kuntoon.

Palvelutarjonta on selkeästi lisääntynyt. Samoin jopa tietosuojaa ja -turvaa tukevia sovelluksia on tullut markkinoille. Erityisen ilahtunut olen siitä, että myös akateeminen maailma on alkanut yhä enemmän tutkia henkilötietojen suojaan ja yksityisyyteen liittyviä kysymyksiä. Ehkäpä meille syntyy oikein kilpailua ja toivottavaa yhteistyötäkin eri opinahjojen ja tiedekuntien kesken. Huoleni on, mistä tempaisemme lähitulevaisuudessa tarvittavat osaajat tietosuojavastaaviksi.

Olin kuuntelemassa luentoja Helsingin yliopiston viestintäoikeuden oppiaineen järjestämässä seminaarissa "Henkilötietojen suoja digitalisoituvassa yhteiskunnassa". Voitte arvata, että istuminen Porthanian epämukavilla penkeillä oli kuin olisin istunut keitaalla!

Seminaarissa pohdiskeltiin myös jonkinlaiseksi trendiksi näköjään muodostuvaa Internet of Things -teemaa. Muistini kätköistä vuosien takaa nousi silloinen keskustelu digitaalisen television mahdollisista uhkista ja mahdollisuuksista. Olimme Suomessa myös aivan eturintamassa tutkimassa silloinkin niin kiinnostavaa "Ubiquitous Computing" ilmiötä. Asiaa arvioitiin mm. toteutumassa olevan netin ip-osoiteavaruuden expansiivisen kasvun ja langattomien yhteyksien yleistymisen johdosta. Tuo englanninkielinen termi Ubiquitoushan voidaan muuten kääntää esimerkiksi "kaikkialla oleva" tai jopa "jumalainen" !

Tuolloin liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta asiaa tutkinut Helsinki Institute for Information Technology HIIT julkaisi teemasta aivan uraauurtavan ja loistavan raportin. Mutta kas kummaa, sitten asian ympärille laskeutuikin, kuten selvitysten luvassa maassa aina niin usein, syvä hiljaisuus, eikä juuri kukaan pitänyt ilmiötä esillä. Saati, että jo tuolloin olisi ryhdytty toimiin ilmiselvän kansainvälisen etulyöntiasemamme hyödyntämiseksi. Muistan, kun pidin aiheesta esitelmän EU:n tietosuojavaltuutettujen kevätkokouksessa. Kollegani olivat aivan yhtä epäuskoisia ja hämmentyneitä kuin silloin kun esittelin heille 90-luvun lopulla kansallisia hankkeitamme sähköisiksi tunnistuspalveluiksi.

Mitä tapahtui? Mitä meidän uutta nokiaa etsivänä kansakuntana pitäisi tehdä, ettemme aina menettäisi etulyöntiasemaamme?

Kaino toivomukseni on, että saisimme maahamme aikaiseksi jonkinlaisen viisaiden henkilöiden think tank, jossa tällaisia asioita pohdittaisiin kansallisen päätöksenteon tueksi. Tämä elefantin syöminen on yhdelle ministeriölle tai jopa yksityiselle sektorille liian suuri, mutta yhdessä tekemällä siitäkin selviäisimme.

Oikein hyvää Uutta Vuotta !

Sivun alkuun