Hyppää sisältöön

Vankitiedot

TSV
Julkaisuajankohta 30.4.2018 12.30
Kolumni
Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio

Viime viikolla eräät tiedotusvälineet uutisoivat vankeinhoitolaitoksen virkamiesten uudesta laintulkinnasta, jonka mukaan vankilan virkamiehiltä puuttuu toimivalta ilmoittaa oma-aloitteisesti poliisille eräitä vankeja koskevia tietoja.

Ainakin joissain tiedostusvälineissä viitattiin tässä kohtaan myös tulevaan GDPR:ään. Oikeusministeriön edustaja kertoi, että ongelmaa selvittämään on asetettu toimikunta, jonka pitäisi noin kahdessa vuodessa selvittää, onko asiassa ongelmaa. Tästä puolestaan ärähti poliisikansanedustaja, eduskunnan lakivaliokunnan aina valpas puheenjohtaja.

Asian taustalla ei ymmärtääkseni ole GDPR, koska rikosasioissa ja rangaistusten täytäntöönpanossa sovellettavaksi tulee tietosuojadirektiivi 680/2016, jota koskeva hallituksen esitys 31/2018vp on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Tätä yleistä rikosasioiden henkilötietolakia tarvitaan, kun eri hallinnonalat valmistelevat omat rikosasioiden henkilötietojen suojan erityislakinsa.

Sen sijaan ongelma näyttäisi kumpuavan poliisilain uudistuksesta. Sen mukaan Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehille ei enää vuoden 2017 alusta alkaen ole voitu antaa niin sanottuja erityisiä poliisivaltuuksia. Tilanteen sanotaan muuttuneen epäselväksi ja kaipaavan sääntelyn riittävyyden ja kattavuuden arviointia.

Lainvalvojana kysyn ensin syntyneestä tilanteesta, onko sitten vanha tulkinta merkinnyt, että vankilat ovat menetelleet lainvastaisesti. En ota tässä asiaan kantaan, koska edellä mainittu työryhmä on perustettu. Kuvaan vain yleisellä tasolla yhtä tapaa lähestyä tällaisia ongelmia. On nimittäin syytä huomata, että näitä kysymyksiä nousee toistuvasti pinnalle ja ne tulisi tietysti koettaa hoitaa jo etukäteen.

Aiempi sisäministeri Paula Risikko kutsui minut taannoin vierailulle luokseen. Keskustelimme niistä ongelmista, jotka voitiin tunnistaa poliisin ja muiden viranomaisten yhteistyötä vaikeuttaviksi. Keskustelujen tuloksena aloimme monenkeskisesti kartoittaa väitettyjä pullonkauloja ja miettiä ongelmien syitä. Iso kiitos puhemies Risikolle tästä kauan toivomastani aloitteesta.

Sitten vilkaisu juridiikkaan. Henkilötietolain (523/1999) 8.4 §:n mukaan oikeudesta saada ja luovuttaa henkilötietoja viranomaisten henkilörekisteristä säädetään julkisuuslaissa (621/1999). Julkisuuslaki on myös yleislaki salassapitosäännöksistä. Julkisuuslain mukainen tietojen saanti perustuu pyyntö, harkinta ja luovutus -mallille. Henkilötietolain 2.1 § puolestaan toteaa ykskantaan, että henkilötietolakia sovelletaan, ellei sovelleta jotain toista lakia, kuten lakia henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa (1069/2015). Sanotussa ja siis sovellettavaksi tulevassa laissa on säännökset tietojen luovuttamisesta eri Rikosseuraamuslaitoksen rekistereistä muun muassa poliisille. Luovutuksesta päättää rekisterinpitäjä tai sen määräämä Rikosseuraamuslaitoksen virkamies.

Tietojen luovuttamisesta turvallisuustietorekisteristä säädetään edellä mainitun lain 26 §:ssä, joka alkaa: "Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja muualla laissa säädetään, Rikosseuraamuslaitos voi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa poliisille ‒ ‒."

Tarinan opetus lienee, että kaikkien ministeriöiden olisi kiireesti syytä arvioida omat tilanteensa ja tietovirtansa ja tunnistaa myös kumppaniensa oikeutetut tarpeet. Tietosuojalainsäädäntö kun tunnistaa sellaisiksi muiden asioiden ohella myös kansallisen turvallisuuden ja rikosten estämisen, selvittämisen ja syytteeseenpanemisen.

Sivun alkuun