Silmät ja muut sielun peilit
Syyskuun lopulla pidettiin eduskunnan perustuslakivaliokunnan, oikeusministeriön ja vastaavien ruotsalaisten tahojen toimesta erittäin onnistunut juhlatilaisuus. Tilaisuuden teemana oli julkisuusperiaatteen 250-vuotisjuhlien johdosta pohtia sananvapauden haasteita. Teeman valinta osui enemmän kuin napakymppiin, koska vihapuhe ja siihen liittyvät ilmiöt nousivat mm. lehtien etusivujen otsikoihin Helsingin rautatieaseman onnettomien tapahtumien johdosta.
Erinomaisten puhujien esityksissä ja keskustelussa erääksi äärettömän mielenkiintoiseksi kysymykseksi nousi käsite "faktojen jälkeinen maailma". Tällä ajatuksella viitataan siihen nykyaikana esiintyvään tapaan syöttää julkisuuteen suoranaisia valheita ja sitten ratkaista asioita niiden herättämän tunnereaktion pohjalta. Vihapuhe ei esitysten mukaan perustu tosiasioiden esittämiseen, vaan päinvastoin vihapuheessa esitetään epätotuuksia ja valheita. Vihapuheen tarkoituksena on vaientaa muut ihmiset, siksi siitä on muodostunut sanavapauden rajoitus.
Tämän tilanteen arvioinnissa lähtökohtana voidaan käyttää Euroopan unionin perusoikeuskirjan 54 artikla - Oikeuksien väärinkäytön kielto. Artiklan mukaan perusoikeuskirjan määräysten ei saa tulkita antavan oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai tehdä sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä perusoikeuskirjassa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa sitä laajemmalti kuin tässä perusoikeuskirjassa on sallittu .. Tätä samaa ajatusta ilmentää henkilötietolain 6 pykälä. Sen lukuohje on: "Mikä on muualla kiellettyä, ei voi olla asiallisesti perusteltua henkilötietojen käsittelyäkään, ellei ..."
Julkisuusperiaatteen, sananvapauden, yksityisyydensuojan ja tiedollisen itsemääräämisoikeuden kesken tapahtuva jännitteisten perusoikeuksien välisen tasapainon etsiminen voi joskus olla kieltämättä haastavaa. Vaikeusastetta lisää teknologia ja sen käyttö ja ennenkaikkea teknologian käytön vaikutusten arviointi. Juurihan uutisoitiin konnien alkaneen häiritä kameravalvontajärjestelmiä. Vastalääkkeenä tälle puolestaan esitettiin järjestelmien (tietysti maksullista) kahdentamista, joka puolestaan tulee johtamaan ... Autojen rekisterikilpien varastaminen liikennevalvonnan hämäämiseksi on tullut meillekin.
Me koitimme hiljattain yhteensovittaa dataksi muutettuja tunteita, perusoikeuksia ja teknologiaa sekä pohtia myös tuon keitoksen vaikutuksia meihin tavallisiin ihmisiin. Kysymys oli sovelluksesta, joka esimerkiksi kaupan lihatiskillä ottamastaan kasvokuvastamme analysoisi "asiakaskokemuksen parantamiseksi" tunteitamme. Minulle ei selvinnyt, palvelisiko kauppias paremmin ärtyneen näköistä kuin hymyilevää asiakasta vain olisiko viisainta olla vaan ihan coolina? Tällaista teknologiaa käytetään maailmalla esimerkiksi mainospylväissä.Tietosuojan kannalta sovellettava ajatus voisi olla käsittelyn tarkoituksen ja käsiteltävien henkilötietojen tarpeellisuuden arvioinnista.
Kuluttajina meillä on varmaankin lupa odottaa saavamme hyvää palvelua ilman, että sitä saadaksemme meidän pitäisi muuttaa ilmeemme yhtä myrtyneeksi kuin naapurillakin on tai yhtä aurinkoiseksi kuin kauppias meiltä toivoo. Toivottavasti asia ei kehity niin, että valvonnan seuraukset alkavatkin haitata enemmän kunnon kansalaisia kuin konnia. Rikoksentekohan ei ole yksityisasia.