Taltioni-terveystili ja digitaaliset sisällöt
Heinäkuun "helteillä" taisi monelta jäädä huomioimatta uutinen, jonka mukaan Taltioni-palvelu päättyi 31.8.2017. Palvelun tuottajan julkaiseman tiedotteen mukaan syynä palvelun päättymiseen oli sen vähäinen käyttö ja Kelan toteuttaman Omakanta-palvelun omatietovaranto.
Taltionin taru alkoi keväällä 2012, kun 27 perustajaa perustivat samannimisen osuuskunnan. Perustamista koskevan tiedotteen mukaan "Julkisen ja yksityisen sektorin edelläkävijöistä koostuva jäsenistö lähtee yhteisvoimin kehittämään Taltioni-ekosysteemiä, jonka sähköisillä omahoitopalveluilla edistetään kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Konsepti on jo herättänyt kansainvälistä kiinnostusta." Komeasti sanottu.
Yhteiskuntatieteilijä Olli Nylander kertoi aikanaan omia käsityksiään Taltionista blogissaan Ollin tuumailut. Palvelusta vastaava henkilö vastasi Ollin tuumailuihin omalla, kyseisessä blogissa julkaistulla kirjoituksellaan muun muassa seuraavasti: "Olemme keskustelleet paljon eri viranomaisten kanssa ja esim. Kanta-arkiston osalta olemme yksimielisiä, että meillä ei ole päällekkäisyyttä, vaan tiedon erilaisen roolin takia tarvitaan molemmat ratkaisut."
Tässä valossa edellä kertomassani tiedotteessa mainitut palvelun päättymisen syyt herättävät kysymyksiä. Minusta kun näyttää siltä, että veronmaksajien rahoja olisi kuitenkin laitettu kiinni ainakin osin päällekkäisiin hankkeisiin. Toisaalta kun katsoo palvelun taloudellista tilinpäätöstä, havaitsee, ettei ainakaan palvelun käyttö noussut ennakoituihin määriin.
Harmillinen tapahtuma, josta varmaankin olisi hyvä kerätä kaikki saatavilla olevat opit talteen. Saimme kesän alussa myös Nokian lähettämän tiedotteen, jossa se kertoi hankkineensa Withingsin terveysteknologiabrändin itselleen.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä tuli voimaan jo 1.7.2007 eli melkein viisi vuotta ennen Taltionin taustalla aluksi olleen osuuskunnan perustamista (Taltionin liiketoiminta siirrettiin myöhemmin osakeyhtiölle). "Kantaa" ryhdyttiin rakentamaan idealla "ensin perusta kuntoon ja sitten sen päälle voidaan liittää muita palveluita". Toinen kantava ajatus oli, että Kantaan liitettävät järjestelmät (huom. pakkoliittyminen) on auditoitava vastaamaan kansallisen arkkitehtuurin vaatimuksia. Tästä huolimatta maa lienee pullollaan erilaisia sovelluksia, joita esimerkiksi kunnat ovat rahoittaneet jopa niin, ettei sovellusten vaatimustenmukaisuudesta ole ollut tietoa.
Nyt kun Taltionin taru päättyy, joudumme selvittämään, mitä kuluttajien tiedoille tapahtuu. Taltioni on tiedotteessaan kyllä hyvin ohjeistanut asiakkaitaan kertomalla muun muassa mahdollisuudesta hävittää omat tietonsa. Koko palveluhan rakentui ajatukselle, että kuluttaja omistaa omat tietonsa. Entäpä jos kuluttaja pysytteleekin passiivisena, eikä ryhdy mihinkään toimiin? Tai entäpä jos hän haluaakin käyttää tietosuoja-asetuksen mukaista oikeuttaan siirtää tietonsa muualle?
Terveydenhuollon osalta olemme vuosikymmenen odottaneet ministeriöltä lakia, joka antaisi menettelyohjeet toimintayksikön lakkaamisen varalta. Vielä sellainen laki on jäänyt muiden hankkeiden jalkoihin. Pitääkö Taltionissa kaivaa esille professori Urpo Kankaan oivallinen teos digitalisesta jäämistövarallisuudesta. Siinähän kirjoittaja ohjeistaa pääsemään eroon digitaalisesta materiaalista näin: "Aineiston voi tuhota hallitusti, esimerkiksi kaivamalla savipeltoon syvän kuopan ja hautaamalla kaikki asiakirjat sinne."
Perinteisestihän tällaisessa liiketoiminnan lopettamistilanteessa syntyy yksinkertaisesti kiusaus mennä myymään asiakkaiden tiedot muille. Kuluttajan aseman parantamiseksi käydään parhaillaan neuvotteluja digitaalisen sisällön direktiivin säätämisestä. Se tulee tarpeeseen!