Vesilogiikka ja datakupla
Eräs suosikki filosofeistani, maltalainen lääkäri ja kirjailija Edward De Bono kuvaa vesilogiikaksi nimittämäänsä lateraaliajattelua käsittelevässä kirjassaan lakimiehiä tutusti henkilöinä, jotka elävät määritelmien kautta. Meille riittää useimmiten, että toteamme kiven olevan kivi. Sen pohtimiseen, mitä tämä maailmoja syleilevä havaintomme merkitsee, ei meillä juurikaan paukut tai osaaminen riitä.
Vesi puolestaan virtaavana elementtinä löytää aina uusia kanavia ja reittejä. Vesilogiikka johtaa kysymään, mihin mikäkin asia johtaa, mitä seurauksia siitä on.
Päädymme tarpeeseen tasapainottaa !
Palaillessani myöhään siirtyneeltä kesälomaltani, huomasin lehdessä (HS 14.9.2014) yleisönosastolla julkaistun kirjoituksen otsikolla "Väestörekisteritietoja luovutetaan liian helposti". Suorana lainaus kirjoituksesta: "Avoimuudellakin pitäisi olla jokin raja". Kirjoittaja kertoi kirjoituksensa lopussa lukevansa mielellään tietosuojavaltuutetun näkemyksen asiasta. Kiitos siitä.
Minusta tuntuu, että maassamme tapojemme mukaan taas hypetetään vain yhtä totuutta. Se on tällä kertaa datan autuaaksi tekevä vaikutus. Pienestä e:stä (muistatteko vielä vuosituhannen vaihteen e-hypen?) ollaan siirrytty Big Dataan, avoimeen dataan ja vaikkapa teolliseen dataan. Jopa meidän kaikkien tuttu tiedollinen itsemääräämisoikeutemme on saanut hienon nimen MyData.
EU:n komissio antoi heinäkuun alussa tiedonantonsa "Kohti menestyvää datavetoista taloutta" (COM (2014) 442 final). Siinä todetaan kylmän rauhallisesti, että henkilötietojen suojaa koskevaa perusoikeutta sovelletaan isoon dataan, kun kyse on henkilötiedoista: datan käsittelyssä on noudatettava kaikkia sovellettavia tietosuojasääntöjä. Komissiolla on selvä näkemys, sillä se kertoo aikovansa ryhtyä toimenpiteisiin luottamuksen rakentamiseksi tietosuojan avulla. Luottamusta tarvitaan datavetoisen talouden täyden potentiaalin hyödyntämiseksi.
Sananvapauden ja yksityisyyden suojan suhteesta EU:n Neuvosto esittää käsityksenään, että huonosti toteutettuna edellä mainittujen oikeushyvien välinen suhde voi johtaa ajatuksenvapauden loukkauksiin ja kansalaisiin kohdistuviin muihin haitallisiin seurauksiin. Jopa meille niin tuttu ja odotettu tietosuoja-asetus tulee voimaan aikanaan tullessaan sisältämään velvoitteen tehdä vaikutusten arvioinnit, PIA´t ja toteuttaa järjestelmät Privacy by Design -filosofialla.
Näyttääkin siltä, että tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan monipuolisia keinoja. On suorastaan vaarallista ripustautua yhteen totuuteen. Tässä piilee ilmeinen kuplan puhkeamisen vaara.
Olen edellä mainitsemani kirjoittajan kanssa samaa mieltä; avoimuudellakin on todellakin rajansa. Nyt ne rajat on piirretty lainsäädännössä ja kansainvälisissä instrumenteissa. Totean kuitenkin, että avoimuuden rajoittaminen ei perustu tarpeeseen salailla mitään, vaan tarpeeseen olla kaventamatta ihmisten oikeudellista ja muuta hyvinvointia.